Spede oli mielestäni Spede-Vesku-Simo koomikkotroikassa  lähinnä perinteistä valkoista klovnia, joka oli tietävinään kaiken parhaiten.  Esitänkin tällä kerralla kansainvälisenä koosteena Googlen kuvakattauksen hakusanalla ”white clown”

 

 

 

 

1316472363_img-d41d8cd98f00b204e9800998e  Sirkusmuseo

 

Spedellä oli  erittäin hyvä taloudellinen vaisto, jonka hän oli perinyt äidiltään ja jota hän pääsi harjoittamaan jo nuoruudessaan pienillä bisneksillään.  Sen avulla hän pystyi toteuttamaan elokuviaan usein riippumatta paljonkaan ulkoisista rahoituslähteistä.  1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa hänellä oli lähes komediallinen monopoli Suomen elokuvakentällä. Spede eli ajassa, jolloin elokuvateollisuus menetti merkitystään ja TV uusine mahdollisuuksineen toimi kokeilukenttänä monille rohkeille koomikoille. Hänestä tulikin vanhemmiten markkamiljonääri. Raha ilmeni jonkinlaisena pontimena myös monien elokuviensa juonissa.  Spede teki kuulemma sellaista huumoria, joka olisi naurattanut häntä itseäänkin katsojana

 

Speden elämää voi hahmottaa hieman seuraavien kirjojen avulla. Ere Kokkonen ja Jukka Virtanen toimivat hänen yhteistyökumppaneinaan ja Tommi Autio taas on kerännyt taustatietoa Speden elämästä lähinnä haastatteluin:

 

Autio Tommi : Spede

Virtanen Jukka : Kuvassa keskellä Jukka Virtanen

Kokkonen Ere : Muisti palaa pätkittäin

 

Kuten kaikki huippukoomikot, niin Spedekin teki jo alusta asti kaikki roolinsa tosissaan.  Hän oppi ammattitaidon alkeita nöyrästi monissa elokuvissa avustajana toimien.  Hänen liikunnallinen lahjakkuutensa vei hänet jopa  ”Don Quijote” –oopperarooliin.

 

Spede oli lahjakas sekä piirtäjänä, muusikkona, liikkujana että myös verbaalikkona. Tuntien kykynsä ja saaden niistä tunnustusta hän vahvaluonteisena alkoi tavoitella kutsumuksensa täyttymystä.  Jo varhaisessa nuoruudessa   - tai olikohan  se jopa lapsuudessa  -  hän oli sanonut äidilleen tekevänsä isona elokuvia.  Varhainen työpaikka kuopiolaisen elokuvateatterin paikannäyttäjänä saattoi olla kimmokkeena tähän.

 

Lapsuudessa saadut vaikutteet ovatkin hyvin ratkaisevia myöhäisemmän elämän valinnoissa.  Nykyisin vaikutteita on tarjolla vähän liiankin kanssa, mutta komiikan taso on monesti luvattoman alhainen.

 

Stand up –komiikka vetää monia mukanaan.  Siinä on mielestäni sellainen negatiivinen puoli, että tunnin tai parin naurusession jälkeen ei ehkä muista oikein yhtään huvittavaa juttua seteistä.  Nopea tempo ja visuaalisuuden puuttuminen vie veronsa.  Nauretaan nauramisen vuoksi.  Tosin juuri äsken  netistä löytyi tutkimus, jonka mukaan  nauru vähentää kipukynnystä:

http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/tiede/nauru+todella+lievittaa+kipua/a686349

Klovneria mielletään vaikeaksi taidemuodoksi, mutta yllytän sinua silti etsimään rajojasi.  Eikä sen välttämättä tarvitse olla hyvän maun vastaista, vaan klovneriaan tarvitaan perinteiden tuntemisen, luontaisen lahjakkuuden, ahkeruuden ja kannustavan tiimin lisäksi myös älykkyyttä.   Monty Python –ryhmän jälkiä seuraamalla saattaisi löytää jotain vallankumouksellista.  Sadasta naurettavasta ideasta ehkä vain muutama on todella nerokas.  Ehkäpä Pelleopiston oikean ylänurkan kurssitarjonta innostaa sinut ennennäkemättömään luovuuteen?

 

Koomisista periaatteista tuon esille erilaiset huvittavat ominaisuudet, joista Uuno Turhapuro -brändi käytti hyväkseen ainakin listan viimeistä:

 

 

AILAHTELEVAISUUS

REAGOIMATTOMUUS

PÄINVASTAISUUS

KOHTELIAISUUS TILANTEISSA, JOISSA SITÄ EI ODOTETA

TURHUUS

AINAINEN  ITSETEKEMINEN

LIKAISUUS

 

 

Kuukauden Spede-kavalkadi on hyvä päättää viikon videoon, jossa yhdistetään Speden  kaksi klassikkoa - kädet kengissä -rock ja Pronominirock - saunattomaksi kokonaisuudeksi:

 

 

 

Visuaaliselle ja fyysiselle komiikalle olisi varmaan kysyntää myös Suomessa vuonna 2011.

 

 

                     Pelleilemisiin,

 

                     Pelle