Miimin ja pantomiimin perusteita käsittelevä kirjoitussarja alkaa nyt Pelleopistolla.  Aluksi tarkastellaan miimin ja pantomiimin eroja.  Jouduin itsekin tarkastamaan ne Wikipediasta, vaikka olenkin käynyt Maya Tångeberg- Grischinin kurssilla ne aikoinaan oppimassa.  Hän on opettamassa pantomiimin perusteita nyt joulukuussa Helsingissä, mutta ilmoittautumisaika on jo ohi.  Liitän tähän  kuitenkin työpajansa ohjelman :

http://www.teak.fi/alltypes.asp?d_type=5&menu_id=1072&tag#   

Pantomiimistä on hyvä esimerkki Charlie Chaplinin Nykyaika-elokuvan laulu- ja tanssikohtaus, jossa Chaplin esittää välillä vanhaa miestä ja välillä nuorta naista kuvaillen aina roolinvaihdon yhteydessä kulloistakin hahmoa muutamalla eleellä.

Miimissä taas eleiden avulla luodaan illuusio jostain esineestä, jonka kanssa voidaan alkaa toimia näyttämöllä.  Yksinkertaisin miimi lienee se, kun olet ottavinasi kämmenotteen olemattomasta lasista ja sitten käden liikkeellä saat aikaan sen vaikutelman, kuin joisit tuosta lasista.

Tämän tietoiskun jälkeen ne normaalit seitsemän  hauskuuttamisen  periaatetta, jotka  ovat tällä kertaa verbaalikomiikkaa.  Miimi vaatii nimittäin yllättävän paljon harjoittelua ollakseen luontevaa, joten välillä on hyvä käyttää sanojakin, ettei aivan turhaudu pelleillessään :

 

Osuva vertaus

Ontuva vertaus

Havainnointi

Ihmettely

Mediasitaatti

Runositaatti

Laulusitaatti

 

Havainnoinnin koomisuudesta hyvä esimerkki on ”Vieraalla maalla” –elokuvan kaksiääninen  toteamus Pohjanmaan lakeuksien keskellä : ”Ei täällä ole järviä.”

 

Lisää miimin ja pantomiimin maailmasta saat tietää ensi torstaina.

 

 

                              Pelleilemisiin,

                              Pelle