Toopelivisio -kirjassa tuli myös esille Suomen entisten presidenttien arkanahkaisuus poliittiselle piikittelylle.  Kuitenkin taitavasti kohdennettu kritiikki valtaapitäviin on terveen yhteiskunnan  tuntomerkkejä.  Ennenhän hallitsijat jopa palkkasivat hovinarreja.  Siinä siis yksi klovnityyppi lisää Pelleopiston ylläpitämään tyyppiluetteloon.

 

Desmond Morris on kirjassaan ”Eleet kertovat, ilmeet puhuvat” kuvannut tämän ilmiön toista puolta hyvin ansiokkaasti, joten teen pitkän suoran lainauksen:

 

”Teollisuusporhosta, kummmisetämafiososta, suuresta näyttelijästä, armeijajohtajasta ja tyrannipoliitikosta huokuu kaikista uhkaavuuden  tunnetta, joka tavalla tai toisella vaikuttaa meidän perusalistumismekanismiimme ja synnyttää vähän hypnoosia muistuttavan tilan.  Paras ase sitä vastaan on epäkunnioittavuus ja halveksunta.  Jokainen kulttuuri, josta nämä piirteet häviävät , joutuu alistuneisuuttaan ennen pitkää vaarallisesti tuuliajolle.”

 

Neuvostoliitossakin julkaistiin ”Krokotiili”- nimistä poliittista pilalehteä.  Seuraavien lähteiden kautta voi saada vähän maistiaisia itänaapurin terävästä poliittisesta satiirista.

 

Ilmari Susiluoto :”Työ tyhmästä pitää – Venäläisen huumorin aakkoset”

 

Martti Puukko – Ilmari Susiluoto : ”Nauru  pidentää  tuomiota”

 

Vitsejä ex-Neuvostoliitosta

 

Tsekkoslovakian anti poliittiselle satiirille on ”Kunnon sotamies Svejkin seikkailuja”

 

Veikko Huoviselta ilmestyi viime vuosisatojen hirmuhallitsijoista pari mainiota kirjaa.

 

Nyt TV1:n lauantai-iltoina voi toukokuun loppuun  katsella animoitua kotimaista poliittista satiiria ”Apinatasavalta”.  Myös YLE Areenan arkistoon ne on säilötty.

 

Joidenkin mielestä poliittinen satiiri on Suomessa siirtynyt Facebook-areenalle.

 

Vaikka lievä voimattomuuuden ja toivottomuuden tunne onkin valtaamassa mieliä, niin aina kannattaa tehdä voitavansa tilanteen korjaamiseksi.  Mieleen tuli idea, joka on vapaasti käytettävissä, kunhan esityksen käsiohjelmassa mainitaan idean lähteenä Pelle Gudsson.

 

Koska nykyisen poliittisen sotkun on aiheuttanut pukumies lajitovereineen, niin miksipä ei laitettaisi häntä käyttäytymään  estradilla kuin lapsellinen pelle.  Lavalla olisi sitten pellenenäisiä statisteja tai jopa nukkeja, jotka toimisivat aivan normaalisti tai eivät  tekisi mitään.  Helpoimmillaan  tämä tietysti olisi järjestettävissä antamalla pukumiehen toimia valkoisen klovnin tavoin. Yllättävyyttä toisi lisää, jos pukumies saisikin  hahmoonsa ihan punanenäpellen elkeitä ja lavalla punanenäiset sitten  esiintyisivät byrokraatteina.  Jotain tämän tyyppistä roolivaihtoa käytettiin Speden ”Pikkupojat” –sketseissä ja elokuvissa.

 

 

 

 

 

Kun tilanne saadaan visualisoitua niin se on helpommin sulateltavissa. Michael Enden kirjassa ”Momo”  pukumiesten toimintaa paljastetaan myös.  Tällainen  satiirinen esitys vaatii melkoista taustatyötä, jossa saattaisi auttaa  kriittisen otteen omaksuneen Voima-lehden vanhojen numeroiden tutkiminen netissä. 

 

Suomessa poliittinen satiiri on vasta tuloillaan, joten nyt olisi mahdollisuus toimia uranuurtajana käyttämällä klovneriaakin siinä apuna. Pelleopiston status-kategoriasta löydät satakunta tapaa paljastaa epäoikeudenmukaisuuksia liioittelemalla niitä koomisesti.

 

Uusia koomisia periaatteita esittelen tällä kertaa verbaalikomiikan alalta:

 

 

TYHMÄT  NEUVOT

KAIKU

MUODOLLINEN PUHE

TOISEN NIMEÄMINEN HASSUSTI

KUULUISILLA KAVEREILLA REHVASTELU

YKSIN LAULELU

VAIN PUHETTA,  KUN TARVITTAISIIN TOIMINTAA

 

 

Tämänkertainen  klovni-idea saattaa parhaiten  muovautua esityskuntoon  jonkinlaisessa aivoriihessä.  Pienet improvisaatioharjoitukset siinä välissä auttaisivat ehkä myös.

 

 

                    Provosoivin pelleilyterveisin,

 

                    Pelle